Heippa ja tervetuloo lukee mun uutta lctä (: Päätin nyt sitten toteuttaa pitkä aikaisen harkinatani ja sain tähän nyt ensimmäisen luvun väsättyä. En jaksa pitää nyt kauheen pitkää alkupuhetta. Tässä lcssä kuitenki tulee olemaan jos jonkinmoisia juonnekäänteitä ymsyms (; Nyt voittekki lukasta ton ekan osan, joka on nyt tosin hieman lyhkäsempi näin alkuun. Mutta kun olette lukasseet niin jättäkää kommenttia ja liittykää toki lukijaksi (:
" Tämä on ihanin asunto ikinä " kiljaisin riemusta ja heittäydyin mieheni Lucasin hellään syleilyyn. " Ihana kuulla että pidät siittä " Lucas kuiskaisi korvaani. " Minä rakastan tätä, ja sinua " huudahdin siirtäen käteni tuon niskalle, tästä se elämä lähtisi.
Kun olin kiertänyt talon miljoona kertaa, sai Lucas minut houkuteltua kainaloonsa katsomaan elokuvaa minkä oli vuokrannut. " Se oli hyvä elokuva " Lucas totesi kun lopputekstit koristelivat telkkarin ruudun. Itse mumisin jotain epämääräistä herralle kun en keksinut mitään järkevää sanottavaakaan tuosta surkeasta leffasta.
" Rakastan sinua " Lucas sanoi ja painoi huulensa hellästi omilleni. Vastasin suudelmaan hellästi ja ehkä hieman ujosti. " Niin minäkin sinua " kuiskasin tuolle suudelmaan jälkeen.
" Minun täytyisi käydä vessassa " tokaisin ja vetäydyin Lucasista hieman kauemmaksi. " Kaikin mokomin " tuo sanoi lempeä hymy kasvoillaan. " Mutta lupaat sitten tulla takaisin " tuo sanoi hymyillen. " No eikun sinne jään, no tulen tulen tottakai " vastasin tuolle naurahtaen.
Astelin modernisti sisustettuun kylpyhuoneeseen, Lucas osasi selvästi sisustaa. Katsahdin itseäni peilistä, minulla oli nyt kaikki mitä saatoin toivoa. Minulla oli rakastava mies ja unelmien asunto. Minun oli pakko nipistää itseäni pari kertaa, sillä pelkäsin että tämä olisi unta, ihanaa unta. Muutaman nipistyksen jälkeen kuitenkin tajusin että tämä oli totta, nyt minusta tuntui että olisin ollut prinsessa joka elää ihanassa sadussa.
Kun olin päässyt ulos vessasta takaisin olohuoneeseen Lucas tarrasi tiukasti kiinni molemmista käsistäni. " En voisi olla onnelisempi kuin nyt, minulla oli kohtalo pelissä kun löysin sinut Kairen " Lucas luetteli kuluneita kliseitä. " Eiei minulla oli kohtaloa kun sain sinut ja tämän asunnon " vastasin herralle ja väläytin kasvoilleni hymyn joka muistutti enemmän irvistystä.
Lucas nappasi minut lähelleen ja alkoi suudella minua romanttisesti ja lempeästi. Vastasin suudelmiin silmät suljettuina, rakastin tuota miestä enemmän kuin mitään. Huoneeseen laskeutui romattinen tunnelma meidän suudellesamme.
Kun päätimme lopettaa suutelemisen katsoimme toisiamme miuutteja putkeen . " Taidan tehdä vähän ruokaa " totesin ja samalla pilaten romanttisen tunnelmamme, aina minä töksäytän jotain mikä latistaa tunnelman
Aloin paloittelemaan erillaisia kasviksia puisella leikkuulaudalla. Tarkoituksena olisi tehdä salaattia, olin aloittanut salaatti dietin muutama viikko sitten ja se oli toiminut olin saanut jo muutaman kilon pudotettua. Lucas ei tosin pitänyt dietistäni, hänen mielestään mukamas kuihtuisin koska en söisi mitään muuta kuin rehuja. Lucas ei vain ymmärrä kuinka tärkeää minulle on näyttää laihalta ja kauniilta.
Istahdin sohvalle nauttimaan värikkäästä kasvisruuastani, olin pitkään jo harkinnut alkavani vegetaristiksi mutta se haave oli vielä hieman työn alla. Lucas alkoi työstämään itselleen toista ateriaa keittiössä, hänelle ei minun pupunruokani kelvanneet.
Ruokailun päätteeksi Lucas tiskasi herrasmiehenä astiat ja sen jälkeen tuo nappasi minut jälleen lämpöiseen syleilyyn. " Saisinko ehdottaa jälkkäriä? " tuo sanoi vihjaavalla äänen sävyllä ja tuon suu muodostui pieneen virneeseen. " Sopii " vastasin pienesti naurahtaen.
Niin niin. Kyllä nämä Lucaksen jälkkärit tiedetään. Tosin oli ihanaa maata pehmeällä sängyllä Luckaksen lähellä. Yö alkoi ja pimentyä Bridgeportin ylle, tämä päivä oli varmastikkin ollut elämäni paras päivä.
Aamulla oli ihana herätä omaan kotiin. Huomasin Lucasin jo heränneen, nyt herra askaroi jotain keittiön puolella kirosanoista päätellen. Istuin sängyllä vielä hetken nauttien oman kodin rauhasta. Lopulta suihku veti minua liikaa puoleensa.
Suihkun, vaatettamisen ja meikkaamisen jälkeen astelin keittiöön jossa Lucas kekkuloi vielä yövaatteissaan. " Kui et oo pukenu päälles? " Kysyin tuolta kun tuo tarrasi minut itseään vasten. " Koska en oo ehtiny ku oon väsännyt sulle koko aamun herkullista aamupalaa, kaks kertaa yritin eka yritys palo poroksi, mut toinen onnistu hyvin " Lucas selitti lempeä hymy kasvoillaan. " Voi onneks mulla on tommonen mies ku sä " vastasin tuolle muodostaen kasvoilleni pienen hymyn.
Katsoin lautasta hieman, vohvelit ovat aika rasvaisia, mutta menköön tämän kerran ku Lucas oli nähnyt niin paljon vaivaa minun eteeni. Vohvelit maistuivat kuitenkin hyviltä pitkiin aikoihin, saa nähdä pystynkö sittenkään toteuttamaan haaveni alkaa kasvissyöjäksi.
Maistuvan aamiaisen jälkeen päätimme lähteä yhdessä tutkimaan läheistä puistoa. " Ihme että vaihdoit vaatteesi " totesin Lucasille hieman naurahtaen. " Pidätkö mua ihan tyhmänä " tuo kysyi ja asteli hissiin. " Valitettavasti pidän minä " sanoin ja painoin nappulaa.
Puistossa oli tarkoitus katsella maisemia, mutta hmm toisin kävikin. Puistossa olimme kokoajan kiinni toisisamme. Tai oikeastaan Lucas oli koko ajan minussa kiinni, tuo ei antanut minun edes keinua, mutta toki Lucaksen seura minua enemmän kiinnosti kuin sen lapsille suunnattu keinu.
Olimme olleet puistossa jo muutaman tovin ja ilma oli muuttunut aika koleaksi. " Lucas voisimmeko lähteä, alkaa tulla kylmä " kysyin ja puristin tuon kättä. " Tietenkin voimme lähteä jos niin haluat " Istuimme vielä muutaman minuutin liukumäen päällä kunnes pääsimme lähtemään.
Sisällä oli niin lämmin ja turvallinen olo, toisinkuin Bridgeportin keskusta, täynnä meteliä ja hälinää asuminen suur kaupungissa saattaisi olla aluksi vaikeaa, mutta ehkä siihenkin tottuisi. " Kulta haluaisitko lähteä iltasella baariin, kun sullaha alkaa parin päivän päästä ne työt mitä jos pidettäs hauskaa? " Lucas kysyi ja siveli olkapäätäni. " Sopii minulle " vastasin hieman ajatuksissani.
" Kaira tule jo, alkaa tulla kiire " Lucaksen kärsimätön huuto kaikui keittiöstä. " Tulen ihan juuri " huusin ja sivelin vielä kasvojani, hemmetin pisamat niitä ei sitten saanut millään piiloon, vaikka kuinka yritti.
" Minulla on mailman kaunein vaimo " Lucas sanoi kun vihdoin suostuin tulemaan vessasta ulos. Pieni puna kohosi poskilleni mutta se hävisi aika nopeasti kuitenkin. " No mennäänkö me? " Kysyin tuolta nostaen pienesti toista kulmaani.
Baari nimeltään Jukan mesta oli juuri sellainen kun olin sen kuvitellutkin. Sellainen perus kapakka minne ihmiset kokoontuivat viikonloppuisin juomaan päänsä täyteen. Olin hieman pettynyt olin kuvitellut että Lucas olisi vienyt minut johonkin hienoon drinkkibaariin, tosin eihän meillä ollut edes arvoa sellaisiin mestoihin.
Istuin korkealle baarijakkaralle ja katseeni kiersi kapakan kertaalleen, mutta pysähtiyvät sitten kohteeseen josta en saanut silmiäni irti...
Nimittäin tuohon komeaan mieheen, mitä tuollainen herra teki tälläisessa rähjäisessä bubissa? okei olisi minuakin voinut luulla jonkinlaiseksi julkisuuden henkilöksi siinä mustassa mekossani, mutta silti halusin tietää kuka tuo mies oli.
Juurikun olin pääsemässä miehen puheille Lucas hyökkäsi kulman takaa ja antoi minulle nopean ja hellän suudelman. " Minä menen tilaamaan itselleni juomaa " tuo sanoi pusun jälkeen ja häippäsi takaisin kulman taakse yhtä nopeasti kuin oli sieltä ilmestynytkin.
Puristin miehen lämmintä ja voimakasta kättä. " Hei olen Mick " tuo sanoi hyvin vahvalla äänellä, " Minä olen Kaira " vastasin ehkä hieman henommalla ja hiljemmalla äänen sävyllä.
" Olet varmaan uusi koska en ole nähnyt sinua ennen? " Mick kysyi ja tarkkaili minua päästä varpaisiin. " Kyllä olen muutin tänne eilen aviomieheni Lucasin kanssa " ilmoitin tuolle, katsastaen tuon myöskin varpaista päähän.
" Minusa oli mukava tavata sinut Kaira, mutta minun pitää mennä sillä minulla on aamulla töitä mutta ehkä me vielä näemme? " Mick selitti. " Kyllä me varmasti vielä näemme, luulisin " vastasin tuolle kuulostaen tyhmältä.
Kävelin tiskille Lucaksen seuraksi ja päätin tilata yhden, en halunnut mihkään kauheeseen kaatokänniin, en tosiaan.
Olisi se pitänyt taas arvata, jos tilaa yhden oli pakko tilata toinenkin ja taas sitä rataa. Onneksi baari sulkeutui ennenkuin olisin kokonaan humaltunut, tällä hetkellä minulla oli vain pieni hiprakka ja sekin haihtuisi nopeasti jos pääsisin nukkumaan.
Aamuyöllä saavuimme Lucaksen kanssa kotiin, toisin hänellä oli jo viina noussut päähän, no olihan hän ollut kauemmin tiskillä kuin minä. No jos nyt koittaisi nukkua ja katsoo sitten millaiset voinnit on aamulla.
Joo tää eka osa oli tosi tylsä, mut jos nyt saan kommenteja ja lukoita niin lupaan väsätä tarinaan hieman jännitystä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti